Mutta juoksujen ansiosta on tapahtunut seuraavaa: Lotta on aikuistunut. Ei ole moneen viikkoon tuhonnut mitään ihmeellistä, ja monesti kun tulen kotiin Lotta on ollut nukkumassa.
Lenkillä ollaan sitten treenattu sivulla kulkemista häiriötekijöiden kanssa ja on pakko sanoa, Lotta tottelee paremmin ilman hihnaa kuin hihnan kanssa.
Lotta myös palaa hyvin nopeasti minun luokseni, paitsi silloin harvoin kun tulee "apuvaapuvamikätuollaooooooon??! Pakkomennäkattomaaaan!" momentteja.
Myöskin luonteeltaan Lotta on hyvin erilainen koira. Seuraa minua kotonakin kuin hai laivaa, kaipaa hellyyttä paljon enemmän kuin yleensä ja on valmis tekemään ihan mitä vain huomion eteen. Myöskin nyt kun on ollut eräs vieras enemmänkin kylässä, Lotta on ollut kuin mikäkin vahtikoira ja tunkemassa nokkansa joka kohtaan.
Olen tällä hetkellä ERITTÄIN tyytyväinen koulutustuloksiin. Otin alun alkaenkin painopisteeksi koulutuksessa sen, että peruskäytöstavat opetellaan ensin niin hyvin, että koira osaa ne vaikka unissaan. Eli ei hirveästi mitään pelletemppuja. Vaikka nämä 7 kuukautta ovatkin olleet jokseenkin pitkiä kuukausia, on se ollut kaiken veren, hien ja harmaiden hiuksien arvoista.
Nyt kun alkaa nämä perusjutut olla hanskassa, voidaan siirtyä astetta vaativimpiin asioihin. Kuten miten tervehditään vieraita (tätä ollaan pohjustettu jo jonkin verran), mutta kouluttamista vaikeuttaa kun luonani kyläilevät ihmiset eivät ole kaikki ihan niin sitoutuneita auttamaan minua koiran koulutuksessa. Mutta kyllä se tästä.
Jos jaksan, yritän ehkä opettaa muutaman "pelletempun" ;)
Mutta kaikenkaikkiaan, nyt minulla nukkuu vieressä tätä juttua kirjoittaessani oikein lämmin ja pörröinen ystävä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti