Jee, nyt viimein sain tämänkin aloitettua ^^
Käytiin viime viikolla syyslomalla koirien + kaverin kanssa patikoimassa Leppävirralla (tai se paikka menee ehkä himpun verran Heinäveden puolelle ? )
Minä jäin kyllä aivan koukkuun tuohon patikointiin! Aivan upeaa. Koirat saa juosta omaan tahtiinsa, itse kävelen perässä, kuuntelen metsän ääniä ja vähän valokuvailen. Repussa on mukana maukkaat eväät ja lämmintä kahvia. Sääkin oli armollinen (=ei satanut vettä eikä tuullut). Ja mikä tärkeintä: ei kuulunut mitään kaupungin ääniä. Vain metsän omat äänet, koirien touhotus ja ystäväni rupattelun ääni. Täydellistä.
Tuo metsässä oleminen tuntuu kuin olisin kotona. Olen kaikessa sovussa maailman kanssa kun olen metsässä. Sanokaa vaikka puunhalaajaksi, hipiksi tai vaikka intiaaniksi, metsässä käymisestä en luovu :)
Orinoron rotko on paikkana aivan huippu. Upeat maisemat, hyvin pääsee kulkemaan sammalmättäillä, kun niiden päälle on rakennettu lankuista pitkä silta ja rotkon huipulle pääsee portaita pitkin.
Rotkon päällä ei sitten tosin ole kaiteita, jos joskus joku sinne suuntaa, varokaa. Etenkään koiraa ei siellä kannata pitää irti, on todella raju pudotus alas.
Tässä kuvassa on rotkon pohjalla oleva lähde, vaikka se ei ehkä siltä näytäkään :)
Reitiltä löytyy myös hyvä määrä opasteita, vaikkakin niitä voisi hieman uudistaa paremman näkyvyyden vuoksi.
Reitin opasteiden lisäksi polulta löytyi pientä nippelitietoa ja historiaa. Myös kasvillisuudesta ja eläimistöstä oli lisätietoa.
Reitti on noin 7km pitkä, mutta sitä ei ole pakko kokonaisuudessaan kävellä. Me emme kävelleet aivan koko reittiä ajanpuutteen vuoksi; hämärä laskeutuu nopeasti syksyllä.
Palasimme rotkolla käymisen jälkeen samaa reittiä takaisinpäin ja menimme nuotiopaikalle syömään eväitä. Odotin, että nuotiopaikka olisi ollut vain joku vaatimaton kivien ympäröimä pikku notski. Kuinka väärässä olinkaan.
Nuotiopaikalla oli KAIKKI, mitä ihminen vain voi tarvita hyvään retkeilyyn. Siellä oli tulitikuista lähtien kaikki! JOPA VENE JA ONKI KALASTAMISEEN.
Saimme sytytettyä hienon nuotion, joka lämmitti mukavasti syödessämme eväitä. Nuotio oli varustettu myös ritilällä, jossa pystyy halutessaan paistamaan esim. kalaa tai makkaraa.
Tässä kohti Kata onnistui putoamaan järveen pää edellä. Raasu!
Huussikin oli, joten ei tarvinnut pusikkoon mennä.
Koirat olivat hyvin, hyvin tyytyväisiä kun saivat olla vapaana. Nuotiopaikalla ollessamme eivät tytöt häipyneet mihinkään kauas, vaan palloilivat siinä lähellä. Koirillekin oli omat eväät matkassa, ja vettä tietysti.
Lisää kuvia paikasta löytyy
täältä .
Ehkä ainoa isompi miinus koko paikassa on tuo epäselvä viitoitus, esim. parkkipaikka oli vaikea löytää. Mutta kunhan sen löysi ja pääsi alkuun, loppu sujui loistavasti ;D
Joten suosittelen käymään!
Lisäinfoa paikasta löytyy sitten
täältä.
