Kisattiin isojen pentujen luokassa, jossa osallistujia oli 46 (HUH, sanon minä). Olimme Lotan kanssa numerolla 30 vasta, joten odotus oli pitkä. Asiaa ei auttanut, että kehässä oli miestuomari.
Kun oma vuoromme tuli, otin härkää sarvista ja reippaasti astelimme kehään. Lotta väisti vähän miestuomaria, sillä se ei ole ollut kovin paljon mieshenkilöiden kanssa tekemisissä. Eipä mitään, tuomari totesi vain "ei haittaa, ei haittaa" ja jatkoi koiran tutkimista. Loppuvaiheessa Lotta tajusi, ettei se kuole sen tuomarin käsittelyssä ja seisoi paikallaan lopun aikaa. Lopputulos oli sininen nauha.
Kun sitten loputtomalta tuntuneen ajan päästä tuli sinisten kehän vuoro, meitä sinisen nauhan saaneita oli 23 kappaletta. Osallistujat laitettiin kokojärjestykseen ja sen jälkeen porukka laitettiin juoksemaan kahdessa erässä, sillä porukkaa oli paljon ja tilaa suhteellisen vähän.
No, päästiin sitten jälkimmäisessä porukassa juoksemaan ja Lotta olisi halunnut mennä himpun verran kovempaa, mutta yksi korjausliike ja käsky, ja homma toimi niin kuin piti.
Mentyämme kierroksen loppuun asetuimme paikallemme ja jäimme odottamaan tuomarin päätöstä. Suorastaan järkytyin, kun tuomari kutsui meidät 8 jatkoon menevän joukkoon. Ei muuta kuin hymyssä suin siihen keskelle odottamaan, että tuomari valitsee loputkin koirat jatkoon.
Kun kaikki 8 koiraa olivat valittu, loput osallistujat poistuivat kehästä. Sitten tulikin meidän vuoromme juosta taas.
Nyt oli onneksi hyvin tilaa juosta. Juoksukierros päättyi ja jäimme jälleen odottamaan päätöstä, kuka sijoittuu ja kuka ei. Nyt tässä kohtaa, hyvät lukijat, järkytykseni ja hämmästykseni määrää ei voi sanoin kuvailla, kun tuomari valitsi meidät 4.sijalle! Varmaan näytin aivan hölmöltä kätellessän tuomaria, mutta ei haittaa.
Melkein rupesin itkemään jo siinä pokaalin kohdalla, sillä olin niin iloinen, onnellinen ja niin monia muitakin tunteita oli pinnassa, ettei sitä olotilaa voi kuvailla.
Siinä sitten lopuksi valokuvaaja otti yhteiskuvan ja onnitteli meitä kaikkia.
Siitä sitten iloisena poistumaan kehästä omalle varikkopaikalle.
Lotta sai heti varikkopaikalle päästyämme isot halaukset ja rapsutukset, sekä yhden palkintoluistaan. Näytti tytölle maistuvan!
Olen niin ylpeä koirastani...! Vaikka Lotta ei mitenkään erityisesti pitänyt tälläisesta isosta tapahtumasta, se suostui silti tekemään mitä pyysin. Uskollinen ja luotettava ystävä. Voiko enempää toivoakaan koiraltaan, ihmisen parhaalta ystävältä?
