Käytiin tuossa vappuna Lotan kanssa mätsärissä, ihan vaan sillä että olis jotain tekemistä. Lähdin vähän sillä asenteella sinne, että ei sieltä tule muuta kuin punainen nauha and that's it. Mutta kuinkas kävikään!
Lotta oli hallille päästyämme 100% täpinöissään päästessään taas tekemään hommia. Plus että houkuttimena oli nakkia, se on ultimate motivaattori.
Olimme numerolla 21 kehässä, parina oli villakoira.
Lotta vähän väisteli hampaita katsoessa, asia jota pitäisi edelleenkin treenata. Mutta aina kun pyydän jotakuta uutta tuttua katsomaan koiralta hampaat, ei juuri kukaan suostu. Collieilla kun on aika mahtavan näköiset hampaat.. ;)
Noo, kaikki muu menikin sitten hyvin, typy liikku hienosti. Punainen nauha sieltä tipahti :) Ja palautte oli, että "hyvin kaunis koira ja liikkuu edukseen".
Siinä sitten odoteltiin, että punaisten kehä viimein alkaisi. Oli suht pitkä odotus.
Kun viimein pääsimme kehään, menimme koko koiraletkan kärkeen, koska juoksutahtimme on nopea. Meillä ei riitä jolkottelu. Täytyy olla jonkun verran vauhtia, että koira pääsee esittelemään liikkeitään.
Siinä vaiheessa odotin, että meidät tiputetaan kehästä poikkeen. Järkytyksekseni meidät otettiin 4 parhaan joukkoon. Josta sitten meidät valittiin punaisten ykköseksi (!!!!). Jos ei tässä vaiheessa ollut vielä kyllin epäuskoinen olo, ette usko mitä se oli sitten kun lähdettiin BIS kehässä esintymään. Ei muuta kuin punaisten kehästä äkkiä viemään palkinnot omalle varikkopaikalle ja tankkaamaan makupaloja, ja sitten uudestaan.
BIS-kehä lähti nopeasti pyörimään, ja olimme taas kärjessä juoksemassa. Pikkusen meinasi olla hengästynyt olo, kun aika monta kierrosta oltiin juostu yhtä soittoa. Lottakin vähän meinasi alkaa olla uupunut, ja piti keksiä lisää keinoja millä saan koiran mielenkiinnon pysymään yllä. Sitten viimeisen kerran koirat seisomaan ennen viimeistä sijoitusta. Yksi kerrallaan koirat alkoi tipahdella paikoilleen, ja kun oli enää neljästä koirasta kaksi jäljellä, tajusin, että oltaisiin joko ensimmäisellä tai toisella sijalla koko best in show kehässä. (Aseta tähän väliin sydämentykytyksiä.)
"Ja tällä kertaa Best n show voittaja on collie Lotta!" En osaa edes kuvailla, miltä siinä vaiheessa tuntui.
Menimme omalle palkintopaikallemme, ja Lottakin näytti olevan tyytyväinen.
Siitä sitten kasaamaan iso kasa palkintoja mukaan, ja varikkopaikalle talsimaan. Kun sain tavarat käsistäni, taisin aiheuttaa yleistä hilpeyttä kanssa ihmisissä, sillä nostin koko koiran syliini (vaikka Lotta ynisi vähän siihen tyyliin, jonka voisi tulkita "äiti, ei julkisella paikalla!!") ja kehuin ja rapsutin koko koiran ihan höpsöksi. Ja Lotta sai PALJON makupaloja, oli tehnyt niin loistavaa työtä. En ole koskaan ollut ylpeämpi koirastani.
Tässä tämänkertainen onnenhuuma tallennettuna blogikirjoitukseen :)
