Pienestä termiitiksi isoksi apinaksi

Wou. Ei voi muuta sanoa. Käytiin koiralössin kanssa joutsikalla taas juoksemassa, ja otettiin seisotuskuvia Lotasta. Kotona sitten vertailin näitä 15 viikkois kuvia 8 viikon kuviin. MIHIN MUN PIKKU TERMITTI ON MENNYT? Nyt on tilalle tullut iso ja terävähampainen apina :D

8,5 viikkoa

15 viikkoa

Ja tyttö sen kun jatkaa kasvuaan. Painoa on nyt  n. 7,4kg. Välietappina toimii Kata, ja kun hänet Lotta saa kiinni, on seuraava etappi Heta ;)

Paistaako aurinko risukasaan...?

Juu, ajattelin nyt päivitellä kuulumisia.


Kävimme viime sunnuntaina,11.9.2011 joutomaalla koko isolla porukalla :) Tässäpä muutama asianosainen:

Kaapo - herra.. 

Lotta- neiti...

Heta rouva....

 ja Kata-rouva :)

Koirilla oli erittäin lystiä! Rautarouvat painelivat menemään täyttä vauhtia, ja Lotta & Kaapo yrittivät pysyä perässä.

Lotta paineli ympäri metsää kaasu pohjassa, ja kiusasi isompia..



mutta välillä oli myös läheltä piti - tilanteita, missä piti jo väistää vähän takaoikealle.

SIELTÄ NE TULEE...!

 Apuva..!

Olipa kerran (jos toisen ja kolmannenkin) verikorva.

Kovaa on elämä. Ainakin jos olet seniori koira, jolla on tiheään uusiutuva verikorva vaivana.

Katalla oli nyt kolmatta kertaa verikorva. Ensimmäisellä kerralla mentiin hyvin kiireesti ensimmäiseen eläinlääkäriin, johon pääsi äkkiä, joka oli Tuhatjalka. No, ei muuta kuin koira suoraan leikkaukseen siellä ja homma söi lompakosta n. 300 euroa. Luulin että tästä se paraneminen alkaa. Kuinka väärässä ihminen voikaan olla.

Tikit olivat päässä parisen viikkoa, ja kun menimme ottamaan niitä pois elänlääkäriin, oli hoitajalla vaikeuksia saada tikkejä edes pois, sillä ne olivat ommeltu liian pienelle solmulle ja liian tiukkaan. Noh, lopputulos; tikit saatiin pitkän operoinnin jälkeen pois, mutta jälki oli rumaa.

Sen lisäksi, että tikit olivat liian tiukalla, oli yksi haava jätetty kokonaan ompelematta. Sillä meni melkein koko se pari viikkoa aikaa, että edes alkoi näyttää umpeutumisen merkkejä.

Ei mennyt kuin muutama päivä, kun korva alkoi taas paisua valtavaksi palloksi. Epätoivo kuristi kurkkua. Muuten niin virkeä ja elinvoimainen koira menee hetkessä huonoon kuntoon; levottomuus ja kipu olivat pysyviä vieraita Katalla. Ei muuta kuin uudestaan eläinlääkäriin.

Tällä kertaa soitin Puijonlaaksoon, josta olen tykännyt aiemmilla kerroilla todella paljon. Sain seuraavalle päivälle ajan. Otin sen siitä huolimatta, että leikkauksesta ei olisi varmuutta. Kataan sattui niin paljon ettei tarvinnut miettiä sekuntiakaan odottamista.

Mentyämme eläinlääkäriin Kata rauhoitettiin ja odottelin siinä sitten koiran nukahtamista. On harvinaisen kamalaa katsottavaa, kun oma rakas lemmikki menee silmien edessä täysin veltoksi. Mutta en tiennyt, että luvassa olisi pahempaa katsottavaa.

Kun ell tuli takaisin huoneeseen hoitajan + tavaroiden kanssa, aloin hieman huolestua. "Mitä hittoa tässä tulee tapahtumaan...?" Eläinääkärissä mukana ollut kaverini alkoi myös hieman muuttua kalpeaksi kasvoiltaan, kun näki hoitajan ottavan jättimäisen ruiskun esiin.

Kun eläinlääkäri ja hoitaja alkoivat sitten ruiskulla tyhjentää korvaa verestä, aloin voidan pahoin, mutta en halunnut liikahtaa Katan viereltä mihinkään. Kaverilleni riitti hyvin nopeasti, kun veren haju tuntui niin vahvana. Hän poistui huoneesta. Minä jäin katsomaan operaation loppuun. Ei riittänyt pelkkä ruisku, vaan piti ottaa veitsi ja tehdä viilto korvaan. Oli niin paljon verihyytymiä, että ei ruiskulla saanut tyhjennettyä kaikkea.

Tulen muistamaan loppuikäni sen veren hajun, ja sen näyn.

Noh, ei sitten muuta kuin korva pakettiin ja myssy päälle. Olin itse avustamassa korvan paketoinnissa. Sitten kotiin lepäilemään.

Pari, kolme viikkoa operaation jälkeen korva oli hyvänä, ja ehdin jo hengähtää helpotuksesta.

Sitten se tapahtui.

Korva alkoi taas paisua.

En voi edes kuvailla miltä se tuntui.

Korvan täytyi antaa täyttyä kunnolla, sillä muuten leikkauksesta ei olisi mitään hyötyä. Eipä mennytkään montaa päivää, kun korva oli täynnä verta. Taas.

Eilen Kata kävi leikkauksessa Puijonlaaksossa.

Tässä tämä tyttö nyt makaa lattialla, verkkomyssy päässä. Myssy tosin ei pysy kunnolla päässä, ja korva on päässyt vuotamaan verta. Valkoinen side on värjäytynyt osittain punaiseksi verestä.

Sain juuri paketoitua pään uudestaan. Säälittää vaan laittaa koiralle sellainen paketti, kun näkee miten paljon se ahdistaa koiraa.

Tässä pari päivää ennen leikkausta....

 ja tässä leikkauksen jälkeen...

Eli tällainen on tämä juttu. Ei kovin iloinen tarina, mutta toivon että loppu on onnellinen.

 
 

Uutisia

SE on täällä!
Ai, mikä?
No SE.
Mikä se?
No Reviirin blogi tietysti!


Ahem.. Juu, näin tässä kävi. Blogin väänsin. Ei kuvat riitä enää kertomaan aivan kaikkia tarinoita.
Jutut tulee ehkä (ai miten niin EHKÄ, ketä mä huijaan... NE TULEE) olemaan melkoisen värikkäitä, kun omistajakin on aika värikäs ihminen. Vaikka ei uskoisi, kun katsoo vaatekaappiin. Mustaa, mustaa, mustaa, AH, yksi valkea paita ! , mustaa, mustaa... Jaa miten niin on yksipuolista tämä pukeutuminen?

Hem, hem (okei, myönnän, matkin Harri Patterin v-mäistä akkaa. HYI). Mistä sitä kertoisi uutisena.

Joo-o. Me käytiin Katan kanssa eläinlääkärissä jälleen tänään. On mennyt parin kuukauden sisään about 500-700 euroa ell laskuihin. Mitäpä sitä ei tekisi rakkaan perheenjäsenensä eteen..

Mutta katsellaan vähän myöhempänä lisäjuttuja, kello alkaa näyttää 23.27 kun tätä kirjoitan, ja huomenna pitäs istua koulussa kärsimässä.

Näkemisiin!